Me teimme pallon. Me saimme päättä teemmekö ison vai pienen pallon. Pallon teko oli turhauttavaa, mutta myös kivaa, ainakin välillä. Meidän luokalla tuli isoja palloja yhteensä 4 ja ne menevät opettajien käyttöön. Teimme myös joulutyön joka oli punatulkku ja se oli todella nopea ja ihan kiva työ. Se rupesi vaan kyllästyttämään koska siinä oli niin pieniä kohtia joita piti ommella. Nyt pallot ja punatulkut ovat valmiita ja koko luokalla oli kivaa, ehkä.
keskiviikko 3. joulukuuta 2014
tiistai 11. marraskuuta 2014
Opintovierailu Valkeakoskelle 5.11.
Yhdeksäsluokkalaisten valinnaiselle atk-ryhmälle tarjoutui tilaisuus lähteä vierailulle UPM:n paperitehtaalle Valkeakoskelle. Tiukan taloudellisen tilanteen takia vierailuihin ei juuri ole mahdollisuutta, mutta nyt Metsäteollisuus maksoi linja-autokuljetuksen ja mielellämme tartuimme tilaisuuteen.
UPM:n Valkeakosken paperitehdas, eli Tervasaaren paperitehdas, on yli 100 vuotta vanha. Tänä päivänä tehdas tuottaa tarrojen taustapaperia UPM-kymmene OY:lle ja ruotsalaiselle Billerud Oy:lle yhteensä kolmella eri paperikoneella. Me pääsimme asiantuntevan ja hauskan oppaan avulla tutustumaan ensin tehdasalueeseen. Alue oli valtavan suuri! Kiersimme linja-autolla koko tehdasalueen ja oppaamme kulkuluvan ansiosta jokainen portti aukesi linja-automme edessä.
Kiertoajelun jälkeen meille pidettiin auditoriossa esittely tehtaan historiasta. Vaikka kaikki saavat koulupäivän aikana istua pulpettien takana varmasti riittävästi, kaikki jaksoivat kuunnella tämänkin esityksen hienosti. Paperin valmistuksen historiasta kerrottiin mielenkiintoisesti ja mainittiinpa esityksessä Haapasaaren metsät ja Rajalan kämppä Laipanmaassa. Esitystä oli muutenkin mukava seurata, mutta viimeistään limsapullo, berliininmunkki ja kuppi kahvia tekivät seuraamisesta mielyttävää.
Auditorioesityksen lopuksi saimme kaikki omat suojalasit, turvaliivit ja kuulosuojaimet. Lähdimme tutustumaan paperikone kahdeksaan. Kone oli vaikuttavan kokoinen. Hallissa oli niin kova meteli, että emme juuri jutelleet, mutta konetta ihasteltiin sitäkin enemmän. Kone pystyy tuottamaan 7 metriä leveää paperia jopa 1500 metriä minuutissa! Halli oli erittäin siisti, eikä työntekijöitä juurikaan näkynyt. Sitten pääsimme oppaan mukana valvomoon. Valvomossa otimme kuulosuojaimet pois ja yksi työntekijöistä kertoi heidän työstä. Työntekijöitä oli kolme ja tietokoneen näyttöpäätteitä oli ainakin 30! Emme enää ihmetelleet, miksi lähdimme juuri atk-tunneilla tutustumaan tehtaaseen… Kolme työntekijää valvomossa oli kuulemma paljon, monesti yksi ihminen valvoo näytöistä koneen toimintaa.
Kuljimme vielä paperikoneen päähän ja osuimme paikalle, kun 50tonnia painava paperirulla tuli valmiiksi. Yksi työntekijä nosti nosturilla rullan teloineen pois ja kone jatkoi uuden paperin valmistusta.
Reissu oli mukava ja avartava! Kunhan täytämme 18 vuotta, voimme hakea Tervasaareen kesätöihin.
UPM:n Valkeakosken paperitehdas, eli Tervasaaren paperitehdas, on yli 100 vuotta vanha. Tänä päivänä tehdas tuottaa tarrojen taustapaperia UPM-kymmene OY:lle ja ruotsalaiselle Billerud Oy:lle yhteensä kolmella eri paperikoneella. Me pääsimme asiantuntevan ja hauskan oppaan avulla tutustumaan ensin tehdasalueeseen. Alue oli valtavan suuri! Kiersimme linja-autolla koko tehdasalueen ja oppaamme kulkuluvan ansiosta jokainen portti aukesi linja-automme edessä.
Ilmakuva alueesta Kuva: UPM Tervasaari arkisto |
Kiertoajelun jälkeen meille pidettiin auditoriossa esittely tehtaan historiasta. Vaikka kaikki saavat koulupäivän aikana istua pulpettien takana varmasti riittävästi, kaikki jaksoivat kuunnella tämänkin esityksen hienosti. Paperin valmistuksen historiasta kerrottiin mielenkiintoisesti ja mainittiinpa esityksessä Haapasaaren metsät ja Rajalan kämppä Laipanmaassa. Esitystä oli muutenkin mukava seurata, mutta viimeistään limsapullo, berliininmunkki ja kuppi kahvia tekivät seuraamisesta mielyttävää.
Auditorioesityksen lopuksi saimme kaikki omat suojalasit, turvaliivit ja kuulosuojaimet. Lähdimme tutustumaan paperikone kahdeksaan. Kone oli vaikuttavan kokoinen. Hallissa oli niin kova meteli, että emme juuri jutelleet, mutta konetta ihasteltiin sitäkin enemmän. Kone pystyy tuottamaan 7 metriä leveää paperia jopa 1500 metriä minuutissa! Halli oli erittäin siisti, eikä työntekijöitä juurikaan näkynyt. Sitten pääsimme oppaan mukana valvomoon. Valvomossa otimme kuulosuojaimet pois ja yksi työntekijöistä kertoi heidän työstä. Työntekijöitä oli kolme ja tietokoneen näyttöpäätteitä oli ainakin 30! Emme enää ihmetelleet, miksi lähdimme juuri atk-tunneilla tutustumaan tehtaaseen… Kolme työntekijää valvomossa oli kuulemma paljon, monesti yksi ihminen valvoo näytöistä koneen toimintaa.
Kuljimme vielä paperikoneen päähän ja osuimme paikalle, kun 50tonnia painava paperirulla tuli valmiiksi. Yksi työntekijä nosti nosturilla rullan teloineen pois ja kone jatkoi uuden paperin valmistusta.
Reissu oli mukava ja avartava! Kunhan täytämme 18 vuotta, voimme hakea Tervasaareen kesätöihin.
Paperikone 8 Kuva: UPM Tervasaari arkisto |
Ryhmäkuva paperikone kasin vieressä. |
Saumurihajoittelua
Eli aloitimme käsityön tunnilla pipon tekemisen saumurilla. Kukaan ei ollut
koskaan käyttänyt saumuria, joten meille piti selittää miten se toimii ja miten
sillä ommellaan. Tiina näytti meille nopeasti miten saumurilla sai lankaa
tulemaan ja mitä nappeja ei saanut painella, ellei halunnut sekoittaa konetta.
Kokeilimme tilkkuihin saumurointia ennen kuin aloitimme itse pipon
tekemisen. Saumuri oli aika outo, kun se leikkasi myös kangasta samalla, mutta
selvisimme kokeilusta ihan hyvin.
Värivaihtoehtoina pipoihin meillä oli musta, harmaa, punainen ja
mustavalkoinen tähtikuvio. Leikkasimme kaavat, kiinnitimme ne kankaaseen ja
leikkasimme taas. Sitten kävimme saumurin kimppuun.
Saumurilla ompelu meni hyvin, ainakaan kukaan ei hajottanut niitä
tietääkseni. Lopuksi ompelimme ompelukoneella tai käsin pipon kääntöaukon
umpeen.
Pipo oli tosi nopea ja aika helppo
tehdä. Pipon voi tehdä myös vanhasta t-paidasta, jos kotoa löytyy sellainen.
So, we started to make a stocking hat. Nobody had ever
used the overlock sewing machine so our teacher had to explain how to use it.
Tiina (our teacher) showed quickly how to get string out of the machine, but we
shouldn’t press any buttons, for not to put overlocker “going bananas”.
It was easy to
do it and everyone was happy J :D
Teksti: Linda Koivula
In English: Rasmus Järvinen
Pipon voi tehdä vaikka vanhasta t-paidasta. |
Janina ja onnistunut lopputulos. |
"Ja niitä saumurin lankoja ei saa sitten sotkea!" |
Pojat saumuriharjoituksissa. |
Saumurit ja ompelukoneet valmiina palvelukseen. |
Yksi tunnin tavoitteista oli oppia tekemään ohjeen perusteella mahdollisimman itsenäisesti. |
Linda bloggaa. |
Julian myssystä tuli hieno. |
perjantai 7. marraskuuta 2014
Tekstiilityön tunneilla
KÄSSÄTUNNIT ANNI 7B ILONA 7B
Hupparit
- Teimme fleesekankaasta hupparit.
-
Niissä
oli monia eri värejä ja niistä tuli upeita.
-
Resorien
kiinnittäminen oli haastavaa, mutta kaikki selvisi siitä ja niistä tuli hyviä.
Virkatut
rätit
- Virkkasimme rätit.
- Opimme virkkaamaan pylväillä.
- Niistä tuli hienoja. Ja värikkäitä.
Pallot
- Aloittelimme tekemään palloja luokkiin.
- Joillekkin se oli helppoa mutta toisille hankalaa.
- Ne ei ole vielä valmiita, mutta kohta ne ovat.
Pipot
- Meidän seuraava työ on trikoopipot.
- Kukaan ei ole vielä aloittanut, mutta varmasti kohta päästään alkuun!
Tunnit
- Tunnit sujuu hyvin, mutta joskus oma-aloitteisuutta puuttuu.
- Oppilaat ovat iloisia, joskus väsyneitä.
- Joskus käytimme liikaa puhelimia, mutta opimme wilmamerkinnöistä. J
- Teimme fleesekankaasta hupparit.
- Virkkasimme rätit.
- Opimme virkkaamaan pylväillä.
- Niistä tuli hienoja. Ja värikkäitä.
Pallot
- Aloittelimme tekemään palloja luokkiin.
- Joillekkin se oli helppoa mutta toisille hankalaa.
- Ne ei ole vielä valmiita, mutta kohta ne ovat.
Pipot
- Meidän seuraava työ on trikoopipot.
- Kukaan ei ole vielä aloittanut, mutta varmasti kohta päästään alkuun!
Tunnit
- Tunnit sujuu hyvin, mutta joskus oma-aloitteisuutta puuttuu.
- Oppilaat ovat iloisia, joskus väsyneitä.
- Joskus käytimme liikaa puhelimia, mutta opimme wilmamerkinnöistä. J
Tässä vielä kuvia!!
’
keskiviikko 17. syyskuuta 2014
Yläkoulun marjaretkipäivä 6.9.
Meillä oli 6.9 perinteinen marjaretkipäivä koulussa ja itse olin poimimassa marjoja missä muuallakaan kuin Kuhmalahdessa. Valvojina meillä toimivat Minna ja Tea . Aloitimme koko aamupäivän sillä että hypimme ja huusimme ysiluokkalaisten tavoin ennen verbikoetta, häätääksemme käärmeet pois. Marjoja löytyi hyvin, ainakin meidän kolmen vuoden vakipaikasta ja ehtihän siinä päivän aikana muutamaa eksynyttäkin huudella. Mukava päivä kaiken kaikkiaan ja toivottavasti tämä perinne vielä pitää.
-Emmi 9B
-Emmi 9B
maanantai 1. syyskuuta 2014
Alakoulun liikuntapäivä 30.8.
Maria ja Kirsi -opettajien johdolla tehtiin reipas alkuverryttely. |
Sään suosiessa myös yleisöä oli saapunut paikalle mukavasti. |
Keihäänheitossa nähtiin todella tyylikkäitä suorituksia. |
Isommat oppilaat pääsivät kokeilemaan myös kiekonheittoa. |
Energiaa tarvittiin, joten evästauko oli paikallaan... |
Ilmava hyppy! |
Toisaalla tavoiteltiin pitkiä kaaria. |
40 metrin juoksussa nähtiin tiukkoja kamppailuja. |
Toisaalla palloa heitetiin ämpäreihin. |
Tässä näyte kuulantyönnöstä. |
Korkeushyppy on vaativa laji. |
600 metrin juoksu suoritettiin luokittain. Tässä kolmasluokkalaiset. |
Viimeisenä lajina perinteisesti tulitikkuviesti.. |
jonka voittivat lähes yhtä perinteisesti eskarit. |
keskiviikko 27. elokuuta 2014
Sariolan koululle Vihreä Lippu
Sariolan koulu saavutti arvostetun Vihreän Lipun keväällä 2014. Elokuun ensimmäisellä viikolla lippu nostettiin salkoon juhlavin menoin. Koko koulu oli paikalla, kun Lilli Lehtinen ja Jesse Pihlajaniemi avustivat rehtoria nostamaan vihreää lippua sisäpihan salkoon. Lipun noustua skoolasimme vihreällä juomalla.
Vihreä Lippu ansaittiin viime vuoden työn tuloksena. Koululla onnistuttiin vähentämään jätettä yli 50%, joten tunnustus Suomen Ympäristökasvatuksen seuralta oli paikallaan. Koululla toimi viime vuonna tiimi, jossa oli mukana 13 oppilasta ja seitsemän aikuista. Tälle lukuvuodelle valitaan uusi porukka, joka valitsee uuden kohennuskohteen koulullamme.
Hyvä me!
Vihreä Lippu ansaittiin viime vuoden työn tuloksena. Koululla onnistuttiin vähentämään jätettä yli 50%, joten tunnustus Suomen Ympäristökasvatuksen seuralta oli paikallaan. Koululla toimi viime vuonna tiimi, jossa oli mukana 13 oppilasta ja seitsemän aikuista. Tälle lukuvuodelle valitaan uusi porukka, joka valitsee uuden kohennuskohteen koulullamme.
Hyvä me!
keskiviikko 7. toukokuuta 2014
SARIOLAN YLÄKOULUN KEVÄTSIIVOUSPÄIVÄ
Kaikki yläkoululaiset sekä joukko opettajia nähtiin
siivouspuuhissa tiistaina 6.5. Koko päivän kestäneessä tempauksessa huhki ryhmä
kerrallaan oppitunnin mittaisen työvuoron.
Ulkona haravoitiin ja kerättiin roskia koulun alueelta ja
myös tienvarresta aina kaupan pihalla olevaa pysäkkiä myöten. Lisäksi
puhdistettiin koulun ulkoseinistä pallonjälkiä ja lakaistiin luistinkoppia.
Sisällä puhdistettiin seiniä, ovia, ovien ikkunoita ja ruokalan pattereita.
Ahkeraa työväkeä nähtiin myös kuvisluokassa, atk-luokan näppäimistöjen
puhdistuksessa, lehtihyllyä järjestelemässä ja näytelmävaraston kaapilla.
Huomasimme, että siivoustyö vaatii tekniikoiden ja välineiden
hallintaa, ja taas hetkellisesti myös sen, mitä jälkiä oikein olemme vuoden
mittaan kaikkialle jättäneet. Ainakin
parina seuraavana päivänä tulee katseltua omaa siivouskohtaa kriittisesti ja
toivottavasti tyytyväisenäkin.
Urakka oli hikinen, mutta
hauskaakin oli, koska samalla sai jutella kavereitten kanssa.
maanantai 5. toukokuuta 2014
Talent Show 2014
Sariolan koulussa pidettiin vappuaattona 30.4. koko koulun
yhteinen Talent- kykykilpailu. Lähes kaikilta luokka-asteilta oli oma
esityksensä. Tunnelma oli käsin kosketeltavissa.
Ensimmäisenä oli vuorossa ekaluokan esitys, jossa tytöt, Jade,
Anni-Maria, Sanna ja Nea esittivät tanssin Katy Perryn kappaleen Part Of Me
tahtiin. Yleisö oli alusta alkaen kannustavasti mukana tapahtumassa.
Toisen luokan esityksessä oli sekä tanssia, että laulua.
Sonja, Veera, Reena, Sofia, Heini, Milla, Mella ja Milana esittivät Robinin
Boom kah-kappaleen. Yleisö alkoi pikkuhiljaa lämmetä Talent tunnelmaan.
Koskettavan lisän show:hun toi 3a:n tytöt Neea, Venla ja
Julia trio lauluesityksellään, Lintu. He lauloivat tiensä jokaisen yleisössä
olleen sydämeen.
Seuraavaksi oli vuorossa 3b:n tyttöjen tulkinta Sannin
kappaleesta Me ei olla enää me. Esityksessä oli mukana Aada, Anni, Pauliina ja
Nella.
Neljännen luokan Perfect Girls esitti Haloo Helsingin,
Maailma on tehty meitä varten. Lauluyhtyeessä oli mukana neljänneltä luokalta
Lilja, Sanni, Senna ja Ella. Vitosluokalta vahvistuksena oli Sohvi.
Tanssiryhmä viidenneltä luokalta säväytti esityksellään.
Ryhmään kuului Matilda, Sofia, Suvi, Janina, Lyydia ja Anni.
Ja ala-asteen viimeinen esitys oli luonnollisesti kuudennelta
luokalta. Vieraasta koulusta varta vasten esityksen vuoksi paikalle saapunut
Eveliina sekä Sariolan kuudennen luokan Ploy lauloivat yhdessä Tieston
kappaleen Red Lights.
Yläasteen ensimmäinen esitys oli kasiluokan Eevan esittämä
pianoesitys. Sävellys oli koskettava, ja kokonaan Eevan omaa käsialaa.
Toinen kasiluokan esitys oli poikien Matin ja Juhon tekemä
videokooste laskettelusta. Video oli kuvattu talviliikuntapäivänä Sappeen
laskettelukeskuksessa. Taidokasta editointia!
Viimeisenä liikuntasalin tunnelman räjäytti ysiluokan
soitto- ja lauluesitys, Cups. Esitykseen
kuului laulua, bändisoittoa sekä rytmittelyä kupeilla.
tiistai 1. huhtikuuta 2014
SALLA SIMUKKA - KIRJOITTAJASTA KIRJAILIJAKSI
Emme ennen koulumme pajapäivää tienneet Salla Simukasta juuri mitään, mutta tämän päivän jälkeen olemme viisaampia.
Salla Simukka on tamperelainen kirjailija, käsikirjoittaja ja suomentaja. Hän oppi lukemaan jo hieman ennen koulua, mutta vasta koulussa kunnolla. Hänen suosikkiaineensa olivat äidinkieli ja kuvaamataito. Simukka luki pienenä paljon ja mielellään ja 9-vuotiaana hän tiesi haluavansa kirjailijaksi. Lapsena ja nuorena hän kirjoitti paljon pitkiä fantasiatarinoita ja meni 13-vuotiaana sanataidekouluun. Simukka opiskeli Tampereen ilmaisutaidon lukiossa, koska hän halusi paremmat mahdollisuudet luovaan kirjoittamiseen. Lukioikäisenä hän oli pohtivainen, sosiaalinen, omalla tavallaan rohkea ja hyvä koulussa. Hän harrasti kirjoittamista ja piirtämistä.
Ideoita kirjoihin Simukka saa musiikista, kuvista, uutisista, nettikeskusteluista, kirjoista ja omasta elämästään, eikä hän aina edes muista mistä yksittäiset ideat ovat tulleet. Hän ei käytä ideoinnissaan tapaamiaan henkilöitä, mutta hän saattaa käyttää joitakin piirteitä ja osia henkilöistä kirjoissaan. Ideat voivat muhia päässä vuosienkin ajan ennen kuin niistä syntyy lopullinen idea kirjaan. Kirjoittaessaan Simukka saattaa eläytyä tarinan henkilöihin ja tapahtumiin jopa niin paljon, että kaikki muu ympäriltä katoaa.
Nuortenkirjoja hän kirjoittaa sen takia, että hänen omat ideansa toteutuvat parhaiten niissä. Simukan Lumikki-trilogia on saanut maailmanlaajuista menestystä, sillä sen käännösoikeudet on myyty jo 40 eri maahan. Kerrankin Simukka pääsee sanomaan, että hänen kirjansa ovat täyttä hepreaa, sillä hänen kirjansa käännetään myös hepreaksi. Simukasta tuntuu hienolta, mutta samalla hämmentävältä ja pelottavalta, sillä hän ei osannut odottaa mitään näin suurta.
Simukka kirjoittaa kolmessa osassa: aamulla, iltapäivällä ja vähän iltaisin. Hän käyttää kirjoittamisessaan puolen tunnin sääntöä, jos kirjoittaminen ei suju. Säännön ideana on se, että hän istuu sen ajan oman tekstinsä ääressä, eikä selaile esimerkiksi Facebookin kissavideoita. Hän antaa itselleen mahdollisuuden valita kirjoittaako hän tekstiä vai katsooko vain tietokoneen valkoista näyttöä. Yleensä hän päättää kirjoittaa edes vähän, jotta aika kuluisi. Näin hän huijaa itseään kirjoittamaan pidemmäksi aikaa kuin oli tarkoitus. Hänen työhuoneensa sijaitsee omassa asunnossa. Yhden kirjan kirjoittamiseen kuluu suunnilleen vuosi. Ensimmäinen versio valmistuu 2-3 kuukaudessa, jonka jälkeen hän kustannustoimittajan kommenttien pohjalta muokkaa sitä 1-2 kuukauden ajan. Tutuilta kirjailijoilta saamansa palautteen avulla hän tekee vielä loppusilauksen kirjaan. Alkuideasta kirjan ilmestymiseen voi kuitenkin mennä muutamakin vuosi.
Milloin aloit kirjoittaa ensimmäistä kirjaasi?
Lukion toisella. Minulla ei ollut kirjaa valmiina, vaan kirjoitin sen kokonaan yhdessä kesässä. Kirja ilmestyi vuonna 2002 ja sen nimi on Kun enkelit katsovat muualle.
Mikä on haastavinta kirjan kirjoittamisessa?
Itse kirjoittaminen, vaikka se on samalla hauskinta koko hommassa.
Mistä kaikki innostus, ideat ja motivaatio lähtevät?
Ideoita tulee todella paljon ja minulla on jopa runsauden pula.
Oletko mielestäsi saavuttanut kaikki tavoitteesi?
Minulla ei ole koskaan ollut mitään suurempia tavoitteita.
Miten Lumikki-trilogian idea lähti?
Kirjojen nimistä. Ne tulivat mieleeni eräässä kirjakaupassa Saksassa.
Onko suomalaisten nuorten kirjakielen ja lukemisen taito mennyt mielestäsi huonompaan suuntaan?
En olisi huolissani suomalaisten nuorten kirjakielestä.
Pidätkö siitä, että käyt kouluilla puhumassa nuorille kirjoista?
Pidän todella paljon.
Mistä asiasta olet ylpeä ja tyytyväinen itseesi?
Siitä ainakin, että minulla on korkea työmoraali ja jos lupaan tehdä jonkun asian, niin teen sen myös loppuun.
Ketä henkilöä arvostat tai ihailet?
Tove Janssonia, koska hän oli monipuolinen kirjailija ja teki elämänsä aikana niin paljon.
Kuinka isossa roolissa kirjoitit televisiosarjaa Uusi päivä?
Kirjoitin kohtausluettelot auki, eli kirjoitin dialogiksi sen, mitä kohtauksessa tapahtuu.
Piditkö Uuden päivän kirjoittamisesta?
Pidin, sillä se oli niin erilaista kuin mitä teen normaalisti. Ja siellä oli myös työyhteisö, jonka ryhmähenki oli aivan loistava!
Onko kuuluisuus tuonut sinulle haasteita ja miltä se tuntuu?
On se kirjoittamiseen vaikuttanut. Silloin kun kirjoitin Lumikki-trilogian viimeistä osaa Musta kuin eebenpuu en voinut olla ajattelematta kuinka monessa maassa sitä tullaan todennäköisesti lukemaan, joten Musta kuin eebenpuu oli kaikista kirjoista vaikein kirjoittaa. Mutta saan kulkea kaduilla rauhassa.
Kirjoittajat: Iida Saarinen ja Emmi Peltola, Sariolan koulun 8.lk
Lähteet:
http://sallasimukka.wordpress.com/kirjailijaesitelma/
Salla Simukan haastattelu Yle Areenassa: http://areena.yle.fi/radio/1781925
Salla Simukka Sariolan koulun auditoriossa ja henkilöhaastattelussa 19.3.2014
Salla Simukka |
Salla Simukka on tamperelainen kirjailija, käsikirjoittaja ja suomentaja. Hän oppi lukemaan jo hieman ennen koulua, mutta vasta koulussa kunnolla. Hänen suosikkiaineensa olivat äidinkieli ja kuvaamataito. Simukka luki pienenä paljon ja mielellään ja 9-vuotiaana hän tiesi haluavansa kirjailijaksi. Lapsena ja nuorena hän kirjoitti paljon pitkiä fantasiatarinoita ja meni 13-vuotiaana sanataidekouluun. Simukka opiskeli Tampereen ilmaisutaidon lukiossa, koska hän halusi paremmat mahdollisuudet luovaan kirjoittamiseen. Lukioikäisenä hän oli pohtivainen, sosiaalinen, omalla tavallaan rohkea ja hyvä koulussa. Hän harrasti kirjoittamista ja piirtämistä.
Ideoita kirjoihin Simukka saa musiikista, kuvista, uutisista, nettikeskusteluista, kirjoista ja omasta elämästään, eikä hän aina edes muista mistä yksittäiset ideat ovat tulleet. Hän ei käytä ideoinnissaan tapaamiaan henkilöitä, mutta hän saattaa käyttää joitakin piirteitä ja osia henkilöistä kirjoissaan. Ideat voivat muhia päässä vuosienkin ajan ennen kuin niistä syntyy lopullinen idea kirjaan. Kirjoittaessaan Simukka saattaa eläytyä tarinan henkilöihin ja tapahtumiin jopa niin paljon, että kaikki muu ympäriltä katoaa.
Nuortenkirjoja hän kirjoittaa sen takia, että hänen omat ideansa toteutuvat parhaiten niissä. Simukan Lumikki-trilogia on saanut maailmanlaajuista menestystä, sillä sen käännösoikeudet on myyty jo 40 eri maahan. Kerrankin Simukka pääsee sanomaan, että hänen kirjansa ovat täyttä hepreaa, sillä hänen kirjansa käännetään myös hepreaksi. Simukasta tuntuu hienolta, mutta samalla hämmentävältä ja pelottavalta, sillä hän ei osannut odottaa mitään näin suurta.
Simukka kirjoittaa kolmessa osassa: aamulla, iltapäivällä ja vähän iltaisin. Hän käyttää kirjoittamisessaan puolen tunnin sääntöä, jos kirjoittaminen ei suju. Säännön ideana on se, että hän istuu sen ajan oman tekstinsä ääressä, eikä selaile esimerkiksi Facebookin kissavideoita. Hän antaa itselleen mahdollisuuden valita kirjoittaako hän tekstiä vai katsooko vain tietokoneen valkoista näyttöä. Yleensä hän päättää kirjoittaa edes vähän, jotta aika kuluisi. Näin hän huijaa itseään kirjoittamaan pidemmäksi aikaa kuin oli tarkoitus. Hänen työhuoneensa sijaitsee omassa asunnossa. Yhden kirjan kirjoittamiseen kuluu suunnilleen vuosi. Ensimmäinen versio valmistuu 2-3 kuukaudessa, jonka jälkeen hän kustannustoimittajan kommenttien pohjalta muokkaa sitä 1-2 kuukauden ajan. Tutuilta kirjailijoilta saamansa palautteen avulla hän tekee vielä loppusilauksen kirjaan. Alkuideasta kirjan ilmestymiseen voi kuitenkin mennä muutamakin vuosi.
Emmi, Salla ja Iida |
Milloin aloit kirjoittaa ensimmäistä kirjaasi?
Lukion toisella. Minulla ei ollut kirjaa valmiina, vaan kirjoitin sen kokonaan yhdessä kesässä. Kirja ilmestyi vuonna 2002 ja sen nimi on Kun enkelit katsovat muualle.
Mikä on haastavinta kirjan kirjoittamisessa?
Itse kirjoittaminen, vaikka se on samalla hauskinta koko hommassa.
Mistä kaikki innostus, ideat ja motivaatio lähtevät?
Ideoita tulee todella paljon ja minulla on jopa runsauden pula.
Oletko mielestäsi saavuttanut kaikki tavoitteesi?
Minulla ei ole koskaan ollut mitään suurempia tavoitteita.
Miten Lumikki-trilogian idea lähti?
Kirjojen nimistä. Ne tulivat mieleeni eräässä kirjakaupassa Saksassa.
Onko suomalaisten nuorten kirjakielen ja lukemisen taito mennyt mielestäsi huonompaan suuntaan?
En olisi huolissani suomalaisten nuorten kirjakielestä.
Pidätkö siitä, että käyt kouluilla puhumassa nuorille kirjoista?
Pidän todella paljon.
Mistä asiasta olet ylpeä ja tyytyväinen itseesi?
Siitä ainakin, että minulla on korkea työmoraali ja jos lupaan tehdä jonkun asian, niin teen sen myös loppuun.
Ketä henkilöä arvostat tai ihailet?
Tove Janssonia, koska hän oli monipuolinen kirjailija ja teki elämänsä aikana niin paljon.
Kuinka isossa roolissa kirjoitit televisiosarjaa Uusi päivä?
Kirjoitin kohtausluettelot auki, eli kirjoitin dialogiksi sen, mitä kohtauksessa tapahtuu.
Piditkö Uuden päivän kirjoittamisesta?
Pidin, sillä se oli niin erilaista kuin mitä teen normaalisti. Ja siellä oli myös työyhteisö, jonka ryhmähenki oli aivan loistava!
Onko kuuluisuus tuonut sinulle haasteita ja miltä se tuntuu?
On se kirjoittamiseen vaikuttanut. Silloin kun kirjoitin Lumikki-trilogian viimeistä osaa Musta kuin eebenpuu en voinut olla ajattelematta kuinka monessa maassa sitä tullaan todennäköisesti lukemaan, joten Musta kuin eebenpuu oli kaikista kirjoista vaikein kirjoittaa. Mutta saan kulkea kaduilla rauhassa.
Kirjoittajat: Iida Saarinen ja Emmi Peltola, Sariolan koulun 8.lk
Lähteet:
http://sallasimukka.wordpress.com/kirjailijaesitelma/
Salla Simukan haastattelu Yle Areenassa: http://areena.yle.fi/radio/1781925
Salla Simukka Sariolan koulun auditoriossa ja henkilöhaastattelussa 19.3.2014
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)