Jokavuotisiin opettajien salibandyn sm-kisoihin saatiin tänä vuonna hyvä sahalahtelaisedustus. Sariolan koulun kolme opettajaa (
V-P, Mikko ja Pekka), sekä Vilpeilästä
Vesa lähtivät kisoihin vahvistamaan Kangasalan joukkuetta. Saarisen Vesa oli viime vuosien vaatimattomaan menestykseen turhautuneena lanseerannut tavoitteen viidestä peräkkäisestä mestaruudesta. Tavoitteen ensimmäistä viidesosaa päästiin tavoittelemaan kautta aikain parhaalla miehistöllä. Miehiä oli jopa kolmen kentällisen yli, mutta pelaajien tasosta ei määrän kustannuksella oltu kuitenkaan jouduttu tinkimään.
Kovin harmaa oli se marraskuinen lauantaiaamu, kun yhteiskyydeillä matkattiin Vierumäelle. Perille päästiin pimeydestä huolimatta ja perillä puitteet olivatkin kerrassaan mainiot. Alusta tuntui hyvältä ja lämmittelyaikaa jäi ruhtinaallisesti. Kaikki oli valmista ensimmäiseen otteluun, jossa vastustaja oli Kontiolahti Pohjois-Karjalasta. Ensimmäinen ottelu antoi osviittaa koko turnausta silmällä pitäen. Loistava maalivahtimme, Mankan Mikko piti nollan maalinsuulla ja Kangasala paukutti neljä maalia vastustajan verkkoon. Käytännössä vastustajalla ei ollut yhtään maalipaikkaa. Varsin vakuuttavalta tuntui Kangasalan viisikkopuolustus ja maalivahti viimeisenä lukkona.
Tästä oli hyvä jatkaa seuraaviin peleihin. Pori oli ennakolta kovin alkulohkon vastustajista. Tiukka peli siitä tulikin. Puolustus ja maalivahti olivat edelleen rautaa ja kaksi tehtyä maalia riittivät 2-1 voittoon. Ottelu oli opettajien väliseksi peliksi varsin tunteikas ja kuumakin. Tuomarit olivat kuitenkin miehiä paikallaan ja pahimmilta ylilyönneiltä ja loukkaantumilta vältyttiin. Kaksi voittoa antoivat uskoa jatkopaikkaan, mikä ei kuitenkaan ollut kirkossa kuulutettu. Heti Pori-pelin jälkeen pelasimme Iisalmea vastaan. Peli oli pitkään tasainen, mutta hyvällä itseluottamuksella pelaavat kangasalalaiset tiesivät olevan vain ajan kysymys, milloin ottelu ratkeaa. Ratkesihan se lopulta 4-1 voittoon. Tasaisesta ja laajasta joukkueesta nousi tällä kertaa esille Jukka-Pekka Palmroth kolmella maalillaan.
Puolivälierässä kohtasimme Rovaniemen. Tämä oli ns. kuoleman ottelu. Rovaniemi on aiemmin todettu kovaksi vastustajaksi. Hyvin alkanut turnaus voisi hävityllä puolivälierällä muuttua todelliseksi pettymykseksi. Joukkue kuitenkin luotti maalivahtiin, Saarisen Vesan johtajuuteen ja laajaan materiaaliin. Niin siitäkin pelistä sitten voitto klaarattiin V-P:n iskiessä Mikon ja Vesan loistavista syötöistä voittomaalin ja Pekan vielä säestäessä yhdellä maalilla. Illan ja yön tämä yhtenäinen joukkue käytti valmistautuen seuraavan päivän välierään ja mitaliotteluihin - kukin tavallaan.
Välierässä kohtasimme Seinäjoen. Tämä ottelu oli ehkä parasta Kangasalaa, mitä turnauksessa nähtiin. Kangasala hallitsi peliä odottaen seinäjokisten turhautumista. Seinäjoki ei varsinaisesti turhautunut, mutta Kangasala iski ottelussa neljä maalia ja voitti pelin 4-2. Ottelu oli hienoa, tasokasta peliä, mitä kiiteltiin molempien joukkueiden toimesta.
Finaalivastustajaksi selvisi Pori. Tämä aiheutti hieman sydämen tykytyksiä ainakin osalle kangasalalaisista. Olihan alkusarjan Pori-pelissä muotoutunut muutamia tiukkoja taistelupareja. Toisaalta Pori oli jo kerran lyöty ja tämän joukkueen itseluottamus oli huipussaan. Pori oli kuitenkin täydentänyt joukkuettaan muutamalla tuoreella miehellä ja porilaiset ottivatkin pelin haltuunsa ensi minuuteilla. Peli oli alusta loppuun asti äärimmäisen tiukka. Ottelu venyi aina rankkareille asti. Sariola oli hyvin edustettuna finaalin ratkaisussakin. Varsinainen peliaika päättyi 2-2 ja Pekka teki toisen maaleista. Ratkaisevan rankkarin nosti Mikko hallitusti rystypuolelta aivan maalin kattoon. Maalivahtimme ei päästänyt ensimmäistäkään rankkaria selkänsä taakse ja juhlat saivat alkaa! Keskiviikon sählyvuoro Sariolan salissa on luonut vankan pohjan ponnistaa koko Suomen parhaimmaksi opetiimiksi.
